"Vanha vuosi" saatiin kuluneella viikolla päätökseen ja uusi otettiin vastaan. Me teimme sen mökin rauhassa, evakossa kaupungissa räskyviltä raketeilta ja vietimme siellä samalla pienen talviloman tyyppisen. Pääsimme lähtemään mökille vasta uudenvuoden aattona niin, että koirat pystyivät hetken telmimään vapaana mutta heti ensimmäisen paukun jälkeen hihna komennus jatkui seuraavaan aamuun. Ja sekös Mantaa jurppi, mennä nyt mökille olemaan sisällä ja pissallekin pääsee vain narun päässä. 

Manta taisi omalla "pissa vuorollaan" hoksata mikä tässä hommassa nyt mätti, jokavuotinen ilmahyökkäys on jälleen käynnistynyt. Manta ei haukkumista kummemmein raketteihin reagoinut ja senkin ulkona, sisällä mökissä oltiin niin kuin ei mitään. Huomattava parannus sitten viimevuoden. Jamia ei paljon mökille kantautunut pauke liikuttanut, se viipotti häntä heiluen hihnan päässä ja touhuili omiaan reagoimatta mitenkään.

Ilmahyökkäyksen jälkeisenä aamuna pääsivät koirat sitten ulos villeinä ja vapaina. Ja voi sitä riemua, pakko myöntää että pidin siitä itsekin ettei tarvinut roikkua hihnan päässä.. :) Nyt kun Jamikin on jo "iso poika" leikeistä on luonnollisesti tullut tasaväkisempiä ja ns. parempia. Rymistelyä siis riitti, Mantan päättäessä että nyt on kylmä Jami jatkoi yksin, sitä ei pakkanen ehtinyt puraisemaan kun koko ajan piti mennä täysii. Tarkoitus oli ottaa PALJON kuvia, mutta syystä tai toisesta näin ei kuitenkaan tapahtunut, syytän pakkasta ja palelevia sormia. :) Yhdelle monista metsälenkeistä kuitenkin rahtasin myös kameran, tässä hieman satoa.


Manta ei näemmä ole katsonut pikkukakkosta jossa kielletään menemästä heikoille jäille?:)
Noh onneksi tuon lätäkön jää kesti, muuten ois voinut tulla varpaille kylmä.


Postikorttipoika.


Kaunis kuva keppi suista, jotain näyttäisi molemmat pyörittelevän suussaan.


Manta ohituskaistalla.